Digitalisaation haittapuolet

Digitalisaatiohypetys on nykyään enemmän pinnalla kuin koskaan ennen. Siitä ole ketään syyttäminen, sillä digitalisaatio on kuin salakavalasti noussut dominoivaksi osaksi ihmisten elämää ja on jopa vaarassa syrjäyttää monia elintärkeitä taitoja. Vaikka monessa mielessä digitalisaatio onkin tarjonnut korvaamattoman avun, onko sillä myös joitakin oikeasti haitallisia puolia ja meneekö digitalisaatio paikoin hieman yli? Tarvitaanko digiä oikeasti niin paljon, vai luommeko itsellemme keinotekoisia tarpeita, joiden janon tyydytämme digitalisaation avulla? Paikoin voidaan toden totta sanoa, että digitalisaatio on mennyt liian pitkälle ja että sitä yritetään jalostaa siinä määrin, että se saattaa lopulta koitua jopa ihmisten kohtaloksi. Lue lisää aiheesta alta.

Digitalisaatio on jo ylittänyt utopian rajan – tuleeko dystopia vastaan?

Digitalisaatio on monessa mielessä ylittänyt sen pisteen, josta utopistiset elokuvat kertoivat muutamia vuosikymmeniä sitten. Emme vielä yleisesti ajele lentävillä autoilla, mutta esimerkiksi koko maailman ihmiset yhdistävät internet-verkot, älypuhelimet sekä kodin älypuhetunnistinjärjestelmät ovat todellakin sellaista materiaalia, jollaisesta ei entisaikoina olisi osattu unelmoidakaan. Onko kuitenkin niin, että ihminen tyhmistyy laiskistuessaan? Tämä ei ainakaan ole ihan täysin perätöntä, sillä aivot tutkitusti tarvitsevat virikkeitä. Saavatko ne tarpeeksi tekemistä, jos enää ei tarvitse muistaa mitään, kun tuo pieni kapula takataskussa hoitaa asiat puolestasi ja uuninkin voi laittaa lämpiämään autosta käsin samalla kun ajat töistä kotiin istuttuasi koko päivän tietokoneen äärellä?

Kaiken ei tarvitse olla digiä

Vaikka maailman onkin hypännyt digitalisaation karuselliin pienen lapsen innolla, olisi tätä riemuttelua syytä toppuutella ainakin tietyissä määrin. Usein ihminen tulee nimittäin tehneeksi itselleen karhunpalveluksen. Yrittäessään helpottaa asioita tulee vahingossa mutkistaneeksi niitä entisestään ja tämä ilmiö on havaittavissa entistäkin räikeämmin juuri digitalisaation kohdalla. Valtiot yrittävät esimerkiksi näyttää ajantasaisuuttaan sähköistämällä kilpaa oppimisympäristöjään samalla kun kaikki opiskelijoille tehtävät kyselyt selkeästi osoittavat, että monia perinteisiä oppimistapoja selkeästi arvostetaan enemmän. Esimerkiksi perinteinen paperinen kirja kerää selkeän murskaenemmistön kannatuksen vaikeita ja tönkköjä sähköisiä kirjoja vastaan. Ainakin tämän pohjalta voidaan sanoa, että sähköistämisen kanssa ei tule kiirehtiä, vaan sille tarvitsee antaa aikansa.